Blogin viimeisimmät

Ylös

Heviä ja ärräpäitä

Heviä ja ärräpäitä

Kukaan ei pysty aina ajattelemaan myönteisesti, eikä kukaan ole täydellinen. Valittaminen tekee joskus jopa hyvää, kunhan siihen ei jää jumiin.

Olen nyt kuunnellut hevirokkia ja remonttimiesten kiroilua kotini yläkerrasta jo kuusi kuukautta, mikä on puolet enemmän kuin vinttiremontin kestoksi ensin arvioitiin. Olen yskiskellyt hiomapölyssä, tuskaillut vasaran paukkuessa ja murehtinut rahojen riittämistä.

Lohdutukseksi olen sentään saanut muilta myötätuntoisia katseita ja kannustusta. Mutta sitten luin uutisen valittajan kielteisistä vaikutuksista kanssaihmistensä mielialaan ja pelästyin. Olinko yksi heistä? Olivatko marmattaminen ja uhrin rooli jääneet päälle?

Koska remontti ei selvästikään ole valmistumassa yhtään nopeammin vaikka kuinka ruikuttaisin, olen yrittänyt keskittyä sen valoisiin puoliin. Onhan kaiken taustalla kuitenkin Suuri Unelma: kaunis, valoisa vintti, lastemme ikioma paikka kasvaa isoksi.

Kotona työskentelevälle tilanne ei juuri nyt ole paras mahdollinen, mutta ainakin keskittymiskyky, itsehillintä ja ennen kaikkea oma usko niihin kohenevat, kun tekstiä syntyy jopa sirkkelin laulaessa pään yläpuolella. Varsinaisen ahaa-elämyksen sain joogatunnilta. Hengitysharjoituksen aikana raottui ovi sellaiseen elämään, jossa voi hillitä ärtymystä ja ajatusten vilskettä, jopa ahdistusta.

Jaa

Ei kommentteja

Lähetä kommentti